Laos

Sunnuntaina lensimme Aino-Kaisan kanssa Vientianeen, Laosin pääkaupunkiin, jossa tapasimme Niinan. Niina oli saapunut kaupunkiin aamulla ja varannut meille huoneen hostellista. Lentokentältä otimme ylihinnoitellun taksin (7us$), joka jätti meidät aivan väärän hostellin eteen. Hieman ärsytti raahata rinkkaa, mutta onneksi oikeaan majapaikkaan ei kuitenkaan ollut hirveän pitkä kävelymatka. Kävimme illalla vielä syömässä ja suunnittelimme reissuamme. Yöllä Niinan isä soitti ja kuulimme jääkiekon MM-finaalin viimeiset 20s. :D

Kolme reissaajaa, kolme Lonely Planetiä.

Koska Aino-Kaisan piti jo loppuviikosta lähteä kohti Thaimaata, josta hänen paluulento Suomeen oli, piti meidän kiiruhtaa kohti Pohjois-Laosia. Päätimme lähteä Vientianesta jo maanantai-iltapäivällä. Aamupäivällä kiersimme nopeasti Pha That Luangin temppelialueen ja Patuxain, joka on Pariisin riemukaaren jäljitelmä. Vientiaine tuntui aika pieneltä kaupungilta, eikä siellä varmasti moneksi päiväksi nähtävää olisi riittänytkään.

Näkymä Patuxaista.

Iltapäivällä lähdimme siis minibussilla kohti Vang Viengiä. Tie oli mutkainen ja mäkinen vuoristotie, eikä todellakaan turvallinen ajaa. Kuskimme teki aivan hulluja ohituksia. Vaarallisin tilanne syntyi, kun kuski lähti mutkassa ohittamaan säiliöautoa ja vastaan tuli yllättäen toinen säiliörekka. Oli sekunneista ja senteistä kiinni, että ehdimme pujahtaa kahden rekan välistä omalle kaistalle. Onneksi kuski näytti itsekin säikähtäneen tilannetta sen verran, että ajoi loppumatkan hieman rauhallisemmin.

Vang Vieng oli oikein kunnon turistikeidas. Monissa ravintoloissa näytettiin tv:stä jatkuvalla syötöllä Frendejä. Tunnetuin aktiviteetti oli kuitenkin ”tubing”, jossa noin neljän kilometrin matka jokea lasketaan traktorin sisäkumeilla alas ja joen ranta on täynnä baareja, joihin henkilökunta laskijat onkii. Me kokelimme tuubailua tiistaina heti aamusta, sillä matkaa piti päästä jatkamaan jo iltapäivällä. Aika rauhassa saatiin olla tuohon aikaan, mutta hauskaa oli! 

Näkymä hostellin parvekkeelta.

Matkaa jatkoimme siis jo tiistaina ja suuntana oli Luang Prabang. Olisimme halunneet matkustaa jollain muulla kulkuneuvolla kuin minibussilla, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Matka kesti kymmenen tuntia ja viimeiset tunnit jouduimme ajamaan pimeässä sumun keskellä. Keskiviikkona kävelimme ympäri kaupunkia kierrellen eri nähtävyyksiä ja kilometrejä kertyikin varmasti aika määrä. Kiipesimme mm. Phu Si:n kukkulalle ihailemaan maisemia ja kiersimme alueen temppeleitä. Aivan sattumalta näimme yhden talon seinään ripustetun lakanan: ”Finland, Ice Hockey Champion 2011”! :D Illalla kiertelimme yömarkkinoilla, josta löytyi kivoja tuliaisia sekä itselle että muille tuotavaksi. 

Markkinat.

Hyvä Suomi! ;)

Nam!

Torstaina heti aamusta minulla oli vähän huono olo ja olin todella väsynyt. Söin aamiaista kuitenkin väkisin ja tämän jälkeen lähdimme Royal Palaceen. Siellä sitten mikälie ruokamyrkytys/vatsatauti/kuumeilu alkoi oikein kunnolla, mutta onneksi paikalla oli vessat ja takaisin hostellille ei ollut kovin pitkä matka. Olimme varanneet retken Tat Kuang Sin vesiputouksille iltapäiväksi, mutta itse en voinut lähteä mukaan, joten Niina ja Aino-Kaisa lähtivät kahdestaan. Maisemat olivat kuulemma olleet todella kauniit, vaikka vesi olikin hyytävän kylmää. Tämän retken jälkeen myös Niina sairastui samaan tautiin kuin minä. Onneksi Aino-Kaisa vältti tämän, sillä hän lähti Luang Prabangista torstai-iltana kotimatkalle, ja bussimatka Thaimaan puolelle Chiang Maihin oli kestänyt 22 tuntia! Taudin pahin vaihe meni päivässä ohi, mutta seuraavaan viikkoon minun ei tehnyt mieli syödä lainkaan ja vatsakin suhtautui ruokaan aika huonosti.

Perjantaina heti aamusta lähdimme Niinan kanssa veneellä Mekong-jokea pitkin risteillen kohti Thaimaata. Olimme lukeneet Lonely Planetistä, että liput saa halvimmalla suoraan satamasta ostettuna. Yritimme parinakin päivänä etsiä satamasta lipunmyyjää, mutta löysimme vain matkatoimistoja, jotka tietysti vetivät välistä ja hinnat olivat sen mukaisia. Lopulta löysimme pienen kojun rannan tuntumasta, ja myyjä kovin väitti olevansa etsimämme ”suora” myyjä. Ihmettelimme lippujen korkeaa hintaa, mutta myyjä väitti hintatason nousseen ja meillä olevan väärää tietoa ym. Päätimme kuitenkin ostaa liput häneltä, sillä halvemmallakaan emme niitä mistään löytäneet. Aamulla kuitenkin veneeseen nousun yhteydessä näimme kioskin ihan laitureiden vieressä, josta liput olisi saanut suoraan ostettua halvemmalla. Harmitti, että meitä oli onnistuttu huijaamaan. Vaikka euroihin muunnettuna ei suurista summista ollutkaan kyse, ärsytti silti se meininki, että koko ajan yritetään huijata ja vetää kotiin päin eikä kehenkään voi täysin luottaa.

Matka kesti kaksi päivää ja yöksi pysähdyimme Pakbengiin. Pakbeng oli suoraan sanottuna aika kämäinen pieni paikka, jossa oli hostelleita ja muutama ravintola. Hostellin vessanpönttö oli muuten ehkä 30cm korkea ja herätti vähän hilpeyttä. :D Toisena päivänä saavuimme Huay Xaihin, rajakaupunkiin. Ja kuinka sattuikaan, raja oli juuri ehtinyt mennä kiinni ja meidän piti yöpyä kaupungissa. Näin ilmeisesti käy joka päivä. Niina, tapansa mukaan, tinki meille huoneen hyvään hintaan ja illalla kävimme kävellen tutustumassa kaupunkiin ja etsimme rajanylityspaikan valmiiksi. Aamulla pääsimme rajan yli ongelmitta ja seikkailu jatkui Thaimaan puolella.

Mekong-joki.

Rajanylitys Laosista Thaimaaseen.

 

(Osa kuvista Niinan ja Aino-Kaisan ottamia.)

Opiskelusta

Kaikkien TTY:n vaihtareiden tarvitsee kirjoittaa vaihdosta palatessaan vaihto-opiskeluraportti, jonka tarkoituksena on mm. auttaa muita opiskelijoita vaihtokohteen valinnassa ja antaa vinkkejä seuraaville vaihtareille. Tämän blogitekstin olen kopioinut suoraan omasta vaihtoraportistani.

Paikalliset opiskelijat käyttävät koko vapaa-aikansa opiskeluun ja ottavat sen erittäin tosissaan. He opettelevat kaiken ulkoa ja tähtäävät parhaisiin arvosanoihin. Arvosanat tulevat Gaussin käyrän mukaan, joten kilpailu on kovaa. Välillä koko touhu vaikutti jopa hieman naurettavalta, ja esim. tenttiviikon lähestyessä kirjasto oli auki 24/7. 

Kurssien luennoitsijat olivat professoreita ja luentojen taso oli keskimäärin parempaa kuin TTY:llä. Professorit olivat ylpeitä saadessaan opettaa ja heitä todella kiinnostaa, oppivatko oppilaat. Myös opiskelijat olivat melko aktiivisia kysymään luennoilla ja usein luennoilla syntyikin hyviä keskusteluja. Luennoitsijat olivat myös todella kansainvälisiä. 

Itse kävin kolme kurssia, jotka olivat 3+4+4 creditiä eli 5+7+7 opintopistettä. Kaikki kurssit kestävät koko lukukauden. Jokaiseen kurssiin sisältyi luennot, harjoitukset ja yksi tai useampi harjoitustyö, mutta en pitänyt niitä kuitenkaan hirveän työläinä. Olin myös yllättynyt, ettei taso ollut niin korkea kuin opiskelijoiden työmäärän perusteella olisi luullut. Itse sain molemmista insinöörikursseistani melko vähäisellä työmäärällä arvosanaksi B:n. Tentit kestävät vain kaksi tuntia, ja tämän vuoksi on melkein mahdoton vastata kaikkiin tenttikysymyksiin. Minusta tentit mittasivat enemmänkin opiskelijoiden ulkoaopettelemiskykyä ja nopeutta kuin opitun tiedon soveltamista.

Käymäni kurssit:

ME3221 Energy Conversion Processes 
Kurssi oli termodynamiikan jatkokurssi ja se sisälsi myös voimalaitos- ja polttotekniikkaa sekä käsitteli turbiineja, kompressoreita, diffuusoreita ja suuttimia. Opiskelen energiatekniikkaa, joten osa asioista oli minulle entuudestaan tuttuja, mutta paljon uuttakin opin. Asiat myös käsiteltiin melko erilailla kuin mihin olen tottunut TTY:lla, joten silläkin tavalla koin kurssin todella hyödylliseksi. Kurssi sisälsi luennot, kaksi parityönä tehtävää harjoitustyötä ja lopputentin, joka oli 60 % arvosanasta. 

EG2401 Engineering Professionalism 
Kurssi oli paikallisille pakollinen massaluentokurssi, joka käsitteli insinöörin ammattiin liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä immateriaalioikeuksia. Tällaista kurssia ei TTY:lla ole tarjolla, joten siksi päätin valita tämän. Kurssilla oli neljä eri luennoitsijaa, todella hyviä kaikki. Harjoituksiin piti jokaisen valmistaa aina muutaman minuutin esitys liittyen viikon aiheeseen, joka oli usein jokin insinöörityöstä aiheutunut onnettomuus, ja tarkoitus oli pohtia, mikä meni pieleen ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tutorimme oli yksi kurssin professoreista, ja oli tarkka siitä, että kaikki todella osallistuivat keskusteluun ja väittelyyn. Mielestäni harkoissa syntyikin hyviä pohdintoja, ja ne laittoivat opiskelijat ajattelemaan asioita uudelta näkökannalta. Kurssiin kuului myös ryhmätyönä tehtävä harjoitustyö ja lopputentti, jonka osuus oli 50 %.

SSA1201 Singapore Society
Yllätyksekseni tämä ei ollutkaan suosittu vaihtarikurssi, vaan enemmän sosiologian kurssi paikallisille opiskelijoille. Luennot ja harjoitukset olivat mielestäni kuitenkin todella mielenkiintoisia, ja opin todella paljon sellasia asioita Singaporesta, joita ei muuten olisi tullut ajatelleeksikaan. Luennoitsija yritti kannustaa opiskelijoita suhtautumaan yhteiskuntaan kriittisesti ja toi esiin juuri epäkohtia, joihin tulisi puuttua. Kurssista oli luennot ja joka toinen viikko harjoitukset. Harjoitustyöt liittyivät kunkin viikon aiheisiin ja niiden pohjalta oli tarkoitus synnyttää keskustelua harjoituksissa. Opiskelijat eivät kuitenkaan tällä kurssilla olleet kovin keskustelunhaluisia, ja usein harkat menivätkin tutorin yksinpuheluksi. Vaihtarina myös jouduin usein silmätikuksi, ja minulta kysyttiin usein, miten minkäkin asian näin yhteiskunnassa ulkopuolisen silmin. Lisäksi jokaiseen aiheeseen liittyi artikkeli, eli luettavaa kertyi tällä kurssilla aika paljon. Lopputentin osuus oli 60 %. 
  

Pitkästä aikaa!

Moikka!

Täällä ollaan vielä. Reissu meni hyvin ja Suomeen oli ihana palata. Pari päivää ehdin viettää perheen kanssa, ja sitten pitikin jo muuttaa Tampereelle ja aloittaa työt. Kesä meni todella nopeasti ja tuntuu, etten oikein muuta ehtinyt tekemään kuin töitä. Nyt on arki ja opiskelut alkaneet. Arkea ehdin jo vähän kaivata kesällä ja näyttäähän tuo Konetalokin jotenkin kauniimmalta pienen tauon jälkeen! ;)

Tarkoitus olisi kirjoitella tänne vielä loppureissusta ja ehkä muutama muukin juttu. Äiti taitaa olla tällä hetkellä ainut lukijani, mutta haluan kirjoittaa blogin "loppuun" ihan itseäni varten, että jäisi reissusta jutut paremmin muistiin.  

Valokuvia puolen vuoden aikana kertyi muuten 6500 kappaletta ja ne olen vihdoin ja viimein saanut käytyä läpi. Aika urakka oli!