Laos

Sunnuntaina lensimme Aino-Kaisan kanssa Vientianeen, Laosin pääkaupunkiin, jossa tapasimme Niinan. Niina oli saapunut kaupunkiin aamulla ja varannut meille huoneen hostellista. Lentokentältä otimme ylihinnoitellun taksin (7us$), joka jätti meidät aivan väärän hostellin eteen. Hieman ärsytti raahata rinkkaa, mutta onneksi oikeaan majapaikkaan ei kuitenkaan ollut hirveän pitkä kävelymatka. Kävimme illalla vielä syömässä ja suunnittelimme reissuamme. Yöllä Niinan isä soitti ja kuulimme jääkiekon MM-finaalin viimeiset 20s. :D

Kolme reissaajaa, kolme Lonely Planetiä.

Koska Aino-Kaisan piti jo loppuviikosta lähteä kohti Thaimaata, josta hänen paluulento Suomeen oli, piti meidän kiiruhtaa kohti Pohjois-Laosia. Päätimme lähteä Vientianesta jo maanantai-iltapäivällä. Aamupäivällä kiersimme nopeasti Pha That Luangin temppelialueen ja Patuxain, joka on Pariisin riemukaaren jäljitelmä. Vientiaine tuntui aika pieneltä kaupungilta, eikä siellä varmasti moneksi päiväksi nähtävää olisi riittänytkään.

Näkymä Patuxaista.

Iltapäivällä lähdimme siis minibussilla kohti Vang Viengiä. Tie oli mutkainen ja mäkinen vuoristotie, eikä todellakaan turvallinen ajaa. Kuskimme teki aivan hulluja ohituksia. Vaarallisin tilanne syntyi, kun kuski lähti mutkassa ohittamaan säiliöautoa ja vastaan tuli yllättäen toinen säiliörekka. Oli sekunneista ja senteistä kiinni, että ehdimme pujahtaa kahden rekan välistä omalle kaistalle. Onneksi kuski näytti itsekin säikähtäneen tilannetta sen verran, että ajoi loppumatkan hieman rauhallisemmin.

Vang Vieng oli oikein kunnon turistikeidas. Monissa ravintoloissa näytettiin tv:stä jatkuvalla syötöllä Frendejä. Tunnetuin aktiviteetti oli kuitenkin ”tubing”, jossa noin neljän kilometrin matka jokea lasketaan traktorin sisäkumeilla alas ja joen ranta on täynnä baareja, joihin henkilökunta laskijat onkii. Me kokelimme tuubailua tiistaina heti aamusta, sillä matkaa piti päästä jatkamaan jo iltapäivällä. Aika rauhassa saatiin olla tuohon aikaan, mutta hauskaa oli! 

Näkymä hostellin parvekkeelta.

Matkaa jatkoimme siis jo tiistaina ja suuntana oli Luang Prabang. Olisimme halunneet matkustaa jollain muulla kulkuneuvolla kuin minibussilla, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Matka kesti kymmenen tuntia ja viimeiset tunnit jouduimme ajamaan pimeässä sumun keskellä. Keskiviikkona kävelimme ympäri kaupunkia kierrellen eri nähtävyyksiä ja kilometrejä kertyikin varmasti aika määrä. Kiipesimme mm. Phu Si:n kukkulalle ihailemaan maisemia ja kiersimme alueen temppeleitä. Aivan sattumalta näimme yhden talon seinään ripustetun lakanan: ”Finland, Ice Hockey Champion 2011”! :D Illalla kiertelimme yömarkkinoilla, josta löytyi kivoja tuliaisia sekä itselle että muille tuotavaksi. 

Markkinat.

Hyvä Suomi! ;)

Nam!

Torstaina heti aamusta minulla oli vähän huono olo ja olin todella väsynyt. Söin aamiaista kuitenkin väkisin ja tämän jälkeen lähdimme Royal Palaceen. Siellä sitten mikälie ruokamyrkytys/vatsatauti/kuumeilu alkoi oikein kunnolla, mutta onneksi paikalla oli vessat ja takaisin hostellille ei ollut kovin pitkä matka. Olimme varanneet retken Tat Kuang Sin vesiputouksille iltapäiväksi, mutta itse en voinut lähteä mukaan, joten Niina ja Aino-Kaisa lähtivät kahdestaan. Maisemat olivat kuulemma olleet todella kauniit, vaikka vesi olikin hyytävän kylmää. Tämän retken jälkeen myös Niina sairastui samaan tautiin kuin minä. Onneksi Aino-Kaisa vältti tämän, sillä hän lähti Luang Prabangista torstai-iltana kotimatkalle, ja bussimatka Thaimaan puolelle Chiang Maihin oli kestänyt 22 tuntia! Taudin pahin vaihe meni päivässä ohi, mutta seuraavaan viikkoon minun ei tehnyt mieli syödä lainkaan ja vatsakin suhtautui ruokaan aika huonosti.

Perjantaina heti aamusta lähdimme Niinan kanssa veneellä Mekong-jokea pitkin risteillen kohti Thaimaata. Olimme lukeneet Lonely Planetistä, että liput saa halvimmalla suoraan satamasta ostettuna. Yritimme parinakin päivänä etsiä satamasta lipunmyyjää, mutta löysimme vain matkatoimistoja, jotka tietysti vetivät välistä ja hinnat olivat sen mukaisia. Lopulta löysimme pienen kojun rannan tuntumasta, ja myyjä kovin väitti olevansa etsimämme ”suora” myyjä. Ihmettelimme lippujen korkeaa hintaa, mutta myyjä väitti hintatason nousseen ja meillä olevan väärää tietoa ym. Päätimme kuitenkin ostaa liput häneltä, sillä halvemmallakaan emme niitä mistään löytäneet. Aamulla kuitenkin veneeseen nousun yhteydessä näimme kioskin ihan laitureiden vieressä, josta liput olisi saanut suoraan ostettua halvemmalla. Harmitti, että meitä oli onnistuttu huijaamaan. Vaikka euroihin muunnettuna ei suurista summista ollutkaan kyse, ärsytti silti se meininki, että koko ajan yritetään huijata ja vetää kotiin päin eikä kehenkään voi täysin luottaa.

Matka kesti kaksi päivää ja yöksi pysähdyimme Pakbengiin. Pakbeng oli suoraan sanottuna aika kämäinen pieni paikka, jossa oli hostelleita ja muutama ravintola. Hostellin vessanpönttö oli muuten ehkä 30cm korkea ja herätti vähän hilpeyttä. :D Toisena päivänä saavuimme Huay Xaihin, rajakaupunkiin. Ja kuinka sattuikaan, raja oli juuri ehtinyt mennä kiinni ja meidän piti yöpyä kaupungissa. Näin ilmeisesti käy joka päivä. Niina, tapansa mukaan, tinki meille huoneen hyvään hintaan ja illalla kävimme kävellen tutustumassa kaupunkiin ja etsimme rajanylityspaikan valmiiksi. Aamulla pääsimme rajan yli ongelmitta ja seikkailu jatkui Thaimaan puolella.

Mekong-joki.

Rajanylitys Laosista Thaimaaseen.

 

(Osa kuvista Niinan ja Aino-Kaisan ottamia.)