Vietnam, osa 2

Hanoin lentokentälle saavuimme kuuden maissa illalla. Taas oli pieniä ongelmia kuljetuksen kanssa. Istuimme jo yhdessä minibussissa, mutta kun yritimme vielä viimeistä kertaa varmistaa matkan hintaa kuljettajalta emme saaneet mitään vastausta. Nousimme sitten pois autosta ja löysimme todella halvan bussin, joka vei meidät Hanoin keskustaan. Kävimme ensin parissa Lonely Planetin suosittelemassa hotellissa, mutta lopulta päädyimme Liberty Hotelliin. Hotellissa työskenteli neljä nuorta naista, joista kaksi osasi hyvin englantia ja toiset kaksi vain muutamia sanoja. Kaikki olivat todella mukavia ja yksi ilta pelasimme heidän kanssaan korttiakin. Joka ilta yhdentoista aikoihin kaksi naista levitti patjan hotellin respan lattialle oven eteen ja nukkui siinä koko yön. Ihmiset näyttivät nukkuvan myös muissa liikkeissä ilmeisesti vartioiden omaisuuttaan. Aamuisin huoneeseen kantautuva liikenteen melu oli aika kova, mutta siltä ei Hanoissa varmaan pysty missään välttymään. 6 miljoonan ihmisen kaupungissa kun on noin 5 miljoonaa mopoa.

Ilmasto oli todella kylmä ja kostea. Vaikka lämpömittari näytti noin 20 astetta, vastasi se mielestäni ehkä Suomen reilua kymmentä astetta. Välillä satoi vettä, eikä aurinko näyttäytynyt kertaakaan. Paikallisilla oli toppatakit päällä. Hoi Anissa vitsailtiin, että Adrian voi sitten käyttää uutta villakangastakkiaan, jos tulee kylmä. Ja niin kylmä oli, että jo heti lentokentällä se tuli puettua. Minä ja Aino-Kaisa ostettiin myös kotoisat tuulitakit. Piraattituotteita myydään joka puolella, aitoja on varmaan mahdoton edes löytää. Kaikki köyhät ihmiset kulkivat Calvin Klein –farkuissa, Pradan takeissa ja Louis Vuitton olalla.

Nokiaa löytyi vähän joka kandunkulmasta.

Maanantaina käytiin History Museumissa ja Temple of Literaturessa. Molemmissa oli pieni sisäänpääsymaksu. Suurin osa teksteistä oli vietnamiksi, joten ihan hirveästi paikoista ei saanut mitään irti. Muutenkaan niissä ei nähtävää ihan hirveästi ollut. Tiistaina lähdimme päiväretkelle Halong Baylle. Alunperin tarkoitus oli ottaa kahden tai kolmen päivän risteily, mutta päivää ennen kuin lähdimme reissuun upposi turisteja kuljettanut alus yöllä matkustajien nukkuessa ja 12 turistia kuoli. Kaikki pidemmät risteilyt oli peruttu ja laivat piti tarkastaa ennen kuin ne saivat jatkaa yön yli kestäviä risteilyjä. Lähdimme kahdeksalta aamulla minibussilla kohti Halong Cityä ja matka kesti noin neljä tuntia. Vaarallisempi tuo automatka kyllä mielestäni oli kuin risteily! Kuljettaja kaahasi ja teki hulluja ohituksia, turvavöitä autossa ei tietenkään ollut. Onnettomuudet suuremmilla teillä ovat ilmeisesti aika yleisiä. Näimme tien varrella mopokuskin ruumiin, jota juuri peiteltiin kankaalla.

Temple of Literature.

Kaduille oltiin maalattu sulkapallokenttiä.

Riisipeltoja matkalla Hanoista Halong Bayhin.

Aluksia satamassa oli ihan valtava määrä. Myös merellä liikennesäännöt olivat vähän hukassa. Meidän käskettiin pysytellä sisätiloissa satama-alueella, ettemme törmäyksen sattuessa lentäisi mereen. Aluksi tämä kuulosta aika hassulle, mutta mekin meinattiin törmätä toiseen alukseen, eli ihan hyvä sääntö tuo taitaa olla. Risteilyyn sisältyi lounas ja puolen tunnin melonta. Kävimme myös isossa luolassa. Maisemat olivat hienot, vaikka hieman sumuista olikin.

Suomalaiset tuulitakeissaan.

Keskiviikkona teimme päiväretken Ba Vi’n kansallispuistoon. Taas oli vähän vääntämisä kuljettajan kanssa, että päästiin oikeaan osoitteeseen. Tämä ei ollut ehkä ihan oikea vuodenaika vierailla kansallispuistossa, sillä sumun ja sateen takia hienot maisemat jäivät näkemättä. Kiertelimme polkuja pari-kolme tuntia ja palasimme Hanoihin. Tämän urheilusuorituksen jälkeen oli mukava mennä saunaan ja hierontaan rentoutumaan. Vietnamissa sauna oli ihan yleinen juttu kylpylöissä. Itse kokeilin 20min höyrykylpyä ja 60min Swedish Massage –hierontaa. Hintaa elämäni ensimmäiselle hieronnalle kertyi joku 10€. 

Ba Vi'n kansallispuisto.

Taloja matkan varrelta.

Johdot vähän solmussa.

Muut suuntasivat takaisin Singaporeen torstaina aamulla, mutta minä ja Aino-Kaisa jäimme vielä päiväksi. Heti aamulla kävimme Ho Chi Minh Mausoleumissa katsomassa Vietnamin ensimmäisen presidentin ruumista. Jono mausoleumiin oli pitkä, mutta liikkui kuitenkin nopeasti. Kaikki laukut läpivalaistiin ja multa otettiin pois purkat ja vesipullo. Myös kamerat kerättiin pois. Sisällä mausoleumissa ei saanut puhua ja piti olla asianmukaiset vaatteet. Tilaa vartioi lukuisat sotilaat. Tämän jälkeen käytiin vielä Women’s Museumissa, joka kertoi naisten elämästä Vietnamissa. Ihan mielenkiintoinen museo, vaikka vähän propaganda paistoikin liikaa läpi. En usko, että naisten asema Vietnamissa on kovin hyvä.

Ho Chi Minh Mausoleum.

Englannilla ja elekielellä pärjäsi ihan hyvin. Pientä sana- ja fraasikirjaa käytettiin myös pariin otteeseen. Porukalla matkustaminen sujui ihan kivasti. Ainakin se oli turvallisempaa. Kuulimme, että eräät tanskalaiset tytöt oltiin ryöstetty taksissa. Toisaalta porukalla matkustettaessa aina saa odottaa jotain ja kompromisseja pitää tehdä. Ainut keskustelua herättänyt asia oli katukeittiössä syöminen, jota osa halusi kokeilla. Mielestäni jokainen saa syödä missä haluaa, mutta itse en halunnut ottaa riskiä saada ruokamyrkytys. Eräs poika yritti asiasta kinata eikä voinut ymmärtää päätöstämme. Tämä vähän ärsytti.

Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut viikko. Hanoihin en niin ihastunut kaupunkina, mutta oli silti hieno kokemus päästä näkemään se. Yllättävän paljon turistien joukossa oli lapsiperheitä, itse en ehkä lapsien kanssa matkustaisi Hanoihin. Halong Bayllä olisi voinut viettää pidemmänkin ajan. Maitohappobakteerien ja käsidesin avulla vältyttiin myös kaikilta taudeilta. Meillä oli käytössä Malaronet, mutta ilman niitäkin olisi varmaan pärjännyt. Vietnam on niin iso maa, että lentäminen on melkein ainut vaihtoehto siirtymiin maan sisällä. Itse tuli lennettyä viisi lentoa viikon sisällä halpalentoyhtiöillä, ja tuntuu että olen kovaa vauhtia kehittämässä jotain lentopelkoa itselleni. Paras vaan olla ajattelematta koko asiaa. Ja tuli sitä jo seuraavat lennot varattua eilen, että pakko vaan kestää! ;)

Vietnam, osa 1

Puolet lukukaudesta on jo kulunut ja tämä viikko oli lomaa koulusta. Paikalliset opiskelijat käyttivät viikon ahkeraan pänttäämiseen ja me vaihtarit matkusteltiin. Minä ja seitsemän muuta vaihtaria suunnattiin Vietnamiin. Ryhmässä oli minä ja Aino-Kaisa, pojat Ruotsista, Belgiasta, USAsta sekä kaksi tyttöä Tunisiasta ja yksi Ranskasta. Herätys oli jo joskus neljän aikoihin perjantaina ja ensimmäinen lento oli Singaporesta Ho Chi Minh Cityyn (tunnetaan myös nimellä Saigon). Sieltä lennettiin suoraan Danangiin, jonne saavuttiin yhden maissa päivällä. Jatkettiin vielä matkaa Hoi An:iin. Kaupunkiin olisi päässyt bussilla, mutta sitä varten lentokentältä olisi pitänyt ottaa ensin taksi bussiasemalle ja vielä toinen taksi Hoi Anissa bussiasemalta kaupunkiin, joten päätettiin mennä kahdella taksilla vajaan tunnin matka. Hintaa matkalle kertyi noin 3,5€/nenä, joka ei ollut mielestämme paljon, mutta myöhemmin selvisi että maksettiin ihan liikaa. Taksit olivat melko uusia tila-autoja ja olo oli yllättävänkin turvallinen aivan kaaottisen liikenteen keskellä. Autoista löytyi jopa turvavyöt, omani tosin oli kuivuneen oksennuksen peitossa.

Liikenne on siis aivan hullua Vietnamissa. Mopoja on melkein kaikilla. En tiedä millaiset liikennesäännöt maassa on, mutta ei niitä ainakaan noudatettu. Kaikki ohittelivat toisiaan jatkuvasti ja vastaantulevien kaistaa ajettiin siinä missä omaakin. Torvea huudatettiin taukoamatta ja sen voimalla yritettiin päästä läpi vaikka mistä ruuhkasta. Mopot jäivät surutta autojen jalkoihin. Suurin osa mopoilijoista käytti sentään pientä kypärää. Tosin lapsilla ei ollut kypäriä, ihan käsittämätöntä. Yhdellä mopolla saattoi hyvinkin matkustaa nelihenkinen perhe. Tien ylittäminen oli aivan kamalaa. Piti vaan lähteä rauhallisesti kävelemään ja luottaa siihen, että mopot väistävät. Tien laidalla olisi saanut seistä loputtomiin, jos olisi jäänyt odottamaan tyhjää hetkeä. Skoottereihin sai ostaa hienoja Louis Vuittonin ja Burberryn kuoseilla varustettuja satulakankaita. Samaa sarjaa olevan kypärän sai myös ;) 

Hoi An.

Louis Vuitton ja Burberry rivissä. :)

Bussikyytiä.

Hoi Anissa etsittiin heti hotelli turistien suosimalta Old Town –alueelta. Hotelli oli tosi mukava ja päätettiin ottaa kaksi neljän hengen huonetta. Lounaan jälkeen kierreltiin kaupungilla ja koska osa porukasta oli päättänyt teetättää itselleen vaatteita, etsittiin sopivaa räätäliä. Kaupungilla oli ihan uskomattoman paljon pieniä räätäli-liikkeitä, joissa lähinnä turistit teetättävät itselleen vaatteita. Aino-Kaisa oli jo etukäteen päättänyt teetättää itselleen iltapuvun ja yksi poika teetätti puvun takin, toinen villakangastakin ja ranskalainen tyttö iltapuvun. Munkin olisi vähän tehnyt mieli, mutta en sitten millään keksinyt mitään tulevia juhlia, jotta olisin voinut perustella itselleni todella tarvitsevani juhlamekkoa. Aino-Kaisalla oli tulostettuna kuva mieluisasta iltapuvusta, mutta myös räätäleillä oli valtavat määrät leikekirjoja sekä miesten että naisten puvuista. Seuraavana päivänä oli sovitus ja illalla tai sitä seuraavana aamuna sai noutaa puvut. Hintaa esim. Aino-Kaisan sifonki-iltapuvulle tuli noin 70€.  

Yksi kymmenistä räätäleistä.

Japanese Bridge.

Räätälillä.

Pelikortteja oli maassa ympäri kaupunkia.

Kaksi puuttuu.

Hotellin terassi.

Aino-Kaisa

Seuraava päivä meni kaupunkia kierrellessä. Käytiin kävelyllä myös vähän kauempana kaupungin laidalla. Mielestäni Hoi An oli aika turistikaupunki. Kaikenlaista matkamuistoa yritettiin tuputtaa kaduilla. Yleisin lause, jota kuuli oli ”Madam, you buy something!”. Ruoka oli ihan hyvää ja halvan hinnan vuoksi ravintoloissa oli mukava tilata pääruuan lisäksi alku- ja jälkiruokiakin. Paikallinen tori oli ihan mielenkiintoinen paikka, tarjolla oli kaikennäköistä elintarviketta.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin hotellin järjestämällä minibussilla kohti Danangin lentokenttää. Matkan varrella pysähdyttiin kahdeksi tunniksi Marble Mountainille. Vuoret koostuvat sekä marmorista että kalkkikivestä ja alueella on myös luolia ja tunneleita. Siellä on myös buddha-temppeleitä. Huipulle oli vähän kiipeämistä, mutta näköala oli hieno. Myös temppeliluola oli todella vaikuttava. Kiipeämisen jälkeen käytiin vielä äkkiä syömässä lounasta, ja kahden tunnin suunniteltu pysähdys venyi 20 minuutilla. Tästä meidän kuljettaja ei tykännyt ollenkaan ja soitti kiukkuisena hotellille. Alunperin kuljettaja oli itse tunnin myöhässä ja mitään ongelmaa ei olisi ollut, jos oltaisiin pysytty alkuperäisessä aikataulussa. Tätä kuljettaja ei kuitenkaan lainkaan halunnut muistaa ja raivosi puhelimeen vietnamiksi. Päästiin kuitenkin sopuun ja ehdittiin lentokentällekin hyvissä ajoin. Seuraava kaupunki oli Hanoi, siitä lisää huomenna.

Marble Mountain.

Chinese New Year

Kiinalainen uusivuosi on kiinalaisten vuoden tärkein juhla ja siihen valmistautuminen on täällä alkanut jo viikkoja sitten. Uuden vuoden aatto oli keskiviikkona ja torstai ja perjantai olivat yleisiä vapaapäiviä. Juhla on perinteisesti perhejuhla, jolloin suku kokoontuu yhteen. Naimisissa olevat antavat rahaa lahjaksi naimattomille sukulaisilleen, mukava juhla siis monelle opiskelijalle. Nyt alkava vuosi on jäniksen vuosi ja sen toivotaan olevan edeltäjäänsä rauhallisempi ja onnekkaampi.

Jo vajaa kuukausi sitten meidän lähimarketti laajensi tilojaan rakentamalla kaupan eteen valtaisan katoksen, joka täyttyi uuden vuoden tarvikkeilla. Ulos muuttivat myös kassat. Koristeita on näkynyt kaikkialla, niin ulkona kuin sisälläkin. Yhdet hienoimmista olen nähnyt meidän koulubussissa. Koska meillä ei ole oikein mitään ruuanlaittovälineitä ja tapana on ollut syödä ulkona, yritimme ottaa selvää Food Courttien aukioloajoista pyhien aikana, mutta mitään virallista tietoa ei mistään löytynyt. Erään tiedon mukaan koko kaupungista olisi tullut aavekaupunki, jossa ravintolat ja kaupat olisivat olleet kiinni sekä kaikki julkinen liikenne ja taksit seisoksissa. Päätimme siis varalta ostaa jotain ruokaa kotiin. Keittiöstämme tosin löytyy vain vedenkeitin ja mikro, eli mitään kovin ihmeellistä niillä ei valmisteta. Tiistaina suunnattiin sitten kauppaan ja niin oli tehnyt pari muutakin ihmistä. Huh, mikä ryysis! Sisäänkin sai jonottaa ja kaupassa liikkuminen oli ihan tuskaa. Jono oli varmaan pisin ruokakaupan jono, mitä olen nähnyt. En ole Suomessa edes ennen joulua ollut yhtä ruuhkaisessa kaupassa. Pikanuudeleita ja tortilla-aineita hamstrattiin kaappeihin ajatuksella, että ehkä ne nyt tässä puolen vuoden aikana saadaan syötyä. Keittiö näyttää heti paljon kodikkaammalta kun siellä on ruokaa. Piti oikein ottaa valokuva tuosta valtavasta määrästä ruokaa. ;)

Ruokavarastot.

Kaupat olivat kiinni torstaina ja perjantaina, jotkin avasivat ovensa jo viikonloppuna, loputkin maanantaina. Food Courteissa muslimi-kojut ja osa kiinalaispaikoista olivat auki, ruokavarastot jäivät vielä siis syömättä. Julkinen liikenne kulki ja samoin taksit. Normaalia hiljaisempaa kyllä on ollut, mutta ei nyt sentään aavekaupungista voi puhua.

Aattoiltana lähdimme Marina Bayhin, jossa oli ilmaista ohjelmaa illaksi ja keskiyöllä ilotulitus. Ohjelma sisälsi eri tanssi- ja lauluesityksiä, jotka eivät mielestäni olleet kovinkaan kummoisia. Lisäksi juontaja puhui vain kiinaa, joten kaikki puhe meni ohi. Ilotulitus oli kyllä ehkä hienoin näkemäni. Raketeista muodostui eri kuvioita, mm. tähtiä, ruusuja ja planeettoja. MRT kulki aattona poikkeuksellisesti kahteen asti, joten ei tarvinnut ottaa taksia kotiin.

Marina Bay Hotel.

Juhlapaikka.

Emmi ja lohikäärme, mun kiinalainen horoskooppimerkki.

Torstaina käytiin Chinatownissa, jossa oli aika hiljaista. Aattona ei viitsitty lähteä sinne tungokseen. Vierailtiin kahdessa temppelissä ja käytiin syömässä intialaista ruokaa. Illalla toisen kämppikseni, Carolinen, kavereita tuli meille ja pelattiin yhdessä korttia.

Perjantaina käytiin Singaporen kansallismuseossa (National Museum of Singapore), jonne oli vapaa pääsy uuden vuoden takia. History Galleryssa kului aikaa varmaan lähemmäs kolme tuntia ja näyttely oli yksi mielenkiintoisimmista, joita olen nähnyt. Näyttely kertoo Singaporen historiasta 1300-luvulta lähtien aina nykypäivään asti. Jokaiselle vierailijalle jaettiin laite, josta pystyi kuuntelemaan tarinoita ja selostuksia sekä lukemaan tietoja kaikista näyttelyssä esiintyvistä esineistä. Tämän näyttelyn jälkeen käytiin vielä nopeasti kiertämässä Singapore Living Galleries:n neljä näyttelyä läpi (Film & Wayang, Photography, Food ja Fashion).

Lauantaina jatkettiin museokierrosta ja vuorossa oli Singapore Art Museum. Netissä luki, että opiskelijalippu maksaa 5$, mutta näytettyämmä NUSin opiskelijakortit pääsimmekin ilmaiseksi sisään. Lipunmyyjä käski näyttää korttia myös muissa museoissa, joihinkin kuulemma pääsee myös ilmaiseksi. Museossa piti olla opastettu kierros, mutta opas ei koskaan ilmestynyt paikalle. Eräs singaporelainen pariskunta antoi henkilökunnan kuulla kunniansa, mutta eipä tuo meitä nyt niin haitannut. Kierreltiin näyttelyitä parisen tuntia. Molemmissa museoissa oli hirveän kylmä sisäilma, vaikka olin yrittänytkin ottaa vähän lämpimämpää vaatetta mukaan. Taide oli yllättävän kantaaottavaa verrattuna siihen, että koko muu yhteiskunta ja varsinkin media on niin kontrolloitua valtion taholta. 

Nosejob-pyyhekumi.

Laiskan ihmisen monitoimikortti.

Sunnuntai piti pyhittää koulujutuille, mutta vähän laiskan puoleisesti olen saanut mitään järkevää tehtyä. Täällä on koko ajan kaikkea ohjelmaa, niin opiskelumotivaatio on vähän hukassa. Lisäksi olen ollut vähän kipeä. Vajaan viikon oli kurkku tosi kipeä ja nyt on vähän flunssaa ja köhää. Huomenna alkaa taas normaali arki, niin ehkä se opiskelukin maittaa paremmin.