Kambodza

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin Singaporesta Aino-Kaisan kanssa kohti Kambodzaa. Lensimme Siem Reapiin yhdessä vaihtarikaverimme kanssa, joka oli menossa Phnom Penhiin tekemään vapaaehtoistyötä. Viisumin hakeminen lentokentällä oli aika mielenkiintoinen prosessi. Passi piti luovuttaa viranomaisille, joita istui kymmenkunta rivissä pitkän pöydän ääressä. Passi kiersi kaikki henkilöt läpi ja lopulta sen sai noutaa pöydän toisesta päästä. Sitten otettiin vielä nettikameralla valokuva. Kaikki sujui kuitenkin tosi nopeasti ja helposti. Virkailijat olivat iloisia ja jotkut jopa lauleskelivat ääneen.

Hostelli oli ihan mukava ja siisti. Meidän kahden hengen huone omalla suihkulla ja vessalla maksoi 3USD/yö/nenä. Ostettiin kolmen päivän lippu Angkorin temppeleille, ja käytiin siellä siis kolmena päivänä. Yhtenä aamuna nähtiin auringonnousu Angkor Watilla, aika hieno. Temppeleitä on niin paljon, että kaikkea ei millään voi nähdä. Osa on entisöity ja korjattu paremmin, osa on aika raunioina. Vaikuttava paikka kaiken kaikkiaan. Temppelit sijaitsevat vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungista ja me kuljimme sinne tuk tukilla. 

Temppelien lisäksi ehdimme tutustua itse kaupunkiin. Kiertelimme Old Marketilla ja kävimme Landmine Museumissa. Tutustuimme yhden lastensairaalan toimintaan. Sairaalalla oli taidenäyttely ja samassa tilassa oli esitelty sairaalan toimintaa. Lisäksi yksi ilta kävimme katsomassa orpokodin järjestämää esitystä, jossa tanssittiin paikallisia perinnetansseja ja myös mm. hiphoppia. Esitykset ovat orpokodin ainoa tapa kerätä rahaa, ja ihan hyvin se näytti toimivan.

Torstaina aamulla otettiin bussi Phnom Penhiin. Lippua ostaessa bussin lähtöajaksi sanottiin 7.30, lipussa luki 8.00 ja oikeasti liikkeelle päästiin ehkä yhdeksän aikoihin. Matkaa oli noin reilu 300km, ja aikaa kului kuusi tuntia. On väitetty, että yksi syy teiden huonoon kuntoon on lentoyhtiöiden hallitukselle maksamat lahjukset.

Hostelli oli taas ihan mukava. Vähän parempi kuin edellinen. Suihkusta olisi saanut kuumaa vettä ja huone oli ilmastoitu. Hintaakin oli 6,5USD/yö/nenä. Heti ekana hostellilla törmättiin vaihtarikaveriimme, aika sattuma. Phnom Penhissä ei niin paljon nähtävää ollutkaan. Käytiin Killing Fieldsillä, Tuol Sleng Museumissa, Royal Palacessa sekä Wat Phnomilla. Royal Palacessa piti olla olkapäät peitettynä ja mulla oli sitä varten huivi mukana. Tämä ei kuitenkaan jostain syystä riittänyt vaan piti ostaa todella hieno kahden dollarin t-paita lipunmyynnin vierestä. Ihan hyvä bisnes tämäkin. Postimerkkien osto ei ollut mikään helppo tehtävä, vaan niitä sai hetken metsästää.     

Kambodza on todella köyhä maa, ja suurin osa ihmisistä elää alle dollarilla päivässä. 1970-luvun kansanmurhan aikana mm. koulutusjärjestelmä, terveydenhuolto ja raha lakkautettiin. Ainakin yli miljoona ihmistä surmattiin. Sisällissota päättyi vasta 1990-luvulla. Väestöstä yli puolet on alle 15-vuotiaita. Lapsia näkyy siis todella paljon joka puolella. Monet kaupittelevat matkamuistoja vanhempiensa käskystä. Huolimatta kaikesta köyhyydestä, ihmiset jaksavat olla todella ystävällisiä. Jostain syystä melkein kaikki autot ovat Toyota Camry –merkkisiä. Ja missään en ole ennen nähnyt niin laihoja lehmiä.

Huomenna sunnuntaina lennetään Laosiin ja tapaamme Niinan. Siellä olisi tarkoitus olla noin viikko. Kuvia varsinkin temppeleiltä on paljon, mutta lisään niitä sitten kun pääsen nopeamman netin ääreen.

Angkorin temppelit:

Phnom Penh:

Killing Fields:

Pieniä hassuja juttuja Singaporesta

Paikalliset yrittävät vältellä rusketusta viimeiseen asti, ja vain urheilijat ovat ruskettuneita. Kosteusvoiteissa, suihkusaippuoissa ja kasvojenpuhdistustuotteissa on suurimmassa osassa ”whitening effect” ja ulkona ihmiset käyttävät sateenvarjoa suojautuakseen auringolta.

Lapsia ei hirveästi työnnetä rattaissa vaan ennemmin kannetaan sylissä. Monien lapsien kengänpohjista lähtee pieni vinkaisu joka askeleella. Ääni muistuttaa vähän koiran purulelua ja tekee mut hulluksi!

Täällä on tapana varata pöytä kahviloista ja food courteista ennen tilauksen tekemistä. Todella uskaliaasti ihmiset jättävät omaisuuttaan tuoleille, mm. läppärilaukkuja.

Ihmiset matelevat täällä! Koulullakin on ärsyttävä yrittää siirtyä rivakasti paikasta toiseen, kun kaikki kävelevät ihan uskomattoman hitaasti eikä ohi meinaa päästä. Matelemalla tietysti välttää armottoman hikoilun, mutta en silti vaan kestä sitä. Täällä ei myöskään ole mitään logiikkaa kumpaa puolta käytävää pitäisi kävellä. Ohittelu siksikin on erittäin raivostuttavaa.

Vessat vetävät itse itsensä liiketunnistimen avulla. Suurin osa vessoista on tavallisia pönttöjä, mutta usein viimeisessä kopissa on ”reikä lattiassa –vessa”. Tosin välillä tuntuu, että tavallisiakin vessoja jotkut käyttävät tuohon tarkoitukseen.

Vesihanoista tulee vaan yhdenlämpöistä vettä. Myös uimahallin suihkusta. Yleisillä paikoilla hanoissa on sellainen nuppi, jota joutuu painamaan ja vettä tulee ihan liian lyhyen ajan. Varsinkin kun pesen kädet aina saippualla nuppia saa hakata kymmenen kertaa.

Jos suomalaiset ovat kovia puhumaan puhelimeen, niin kyllä ovat singaporelaisetkin. Esim. metrossa ja busseissa melkein kaikki näpräävät uutuuttaan hohkaavia puhelimiaan.

Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Ei tarvitse kuin vähän näyttää eksyneeltä, niin heti tullaan tarjoamaan apua.

Meidän asunnon seinästä puuttuu pala ja siitä näkee naapuriasuntoon. Aika usein kuulee jonkun pesevän hampaitaan samaan aikaan. Kerran kuultiin yhden tytön harjoittelevan esitelmäänsä parina päivänä. Olisi varmaan pitänyt taputtaa. Toivottavasti naapurit eivät ole liikaa häiriintyneet meidän parista torakka-episodista! Kolme tyttöä ja torakka on aika äänekäs yhdistelmä!

Singaporelaisilla on niin huono näkö, että melkein kaikki käyttävät silmälaseja tai piilareita. Multa on jo kolme ihmistä kysynyt, että miten olen ”hoitanut” silmiäni näin hyvin, etten tarvitse laseja. Tai että millainen ruokavalioni oikein on. :)

Täällä on näkynyt mitä kummallisempia kielto- ja varoitusmerkkejä. Baarissa oli kyltti, jossa kiellettiin tyttöjen takapuoleen tarttuminen, vessoissa muistutetaan että ne pitää vetää ja metrossa on ”Value life – Act responsibly”- kyltti kiskoilla. Vaikka paperilla kaikki on tiukkaa, ei se silti välity normaaliin elämään.

Kesäloma!

Pari päivää sitten oli viimeinen tentti ja alkoi kesäloma! :D Tentit olivat yllättävän helppoja, mutta todella pitkiä. En ehtinyt yhdessäkään tentissä vastaamaan läheskään kaikkiin kysymyksiin. Paikalliset kyllä saivat jopa yli kymmenen sivua tekstiä kirjoitettua kahdessa tunnissa, mikä on ihan uskomaton tahti. Järjestelyiltään tentit muistuttivat vähän ylioppilaskirjoituksia. 

Lauantaina juhlistettiin vappua suomalaisten opiskelijoiden kanssa Fort Canning Parkissa. Sieltä bongattiin nämä hienot rullaportaat ja pelottava varoitusmerkki.

 

Viikonloppuna mulla alkoi kuume, lihassäryt ja vatsatauti. Maanantaina aamulla menin käymään lääkärissä. Suomessa en varmaankaan olisi lääkäriin lähtenyt, mutta täällä ajattelin ihan varmuuden vuoksi mennä. Kaikki oireeni sopivat mm. dengue-kuumeeseen. Lääkärin mukaan minulla oli jokin virustauti, jota nyt on liikkeellä. Sain särkylääkettä, lihasrelaksanttia, kurkkukipuun lääkettä ja myös vatsaan. Kuume ja säryt noilla lääkkeillä lähtivätkin heti pois, mutta vatsatautia kesti jonkun päivän. Nyt alkaa olemaan jo vähän parempi olo, ja ruokakin maistuu jossain määrin. NUS:n Health Centre (paikallinen YTHS) oli pyhäpäivän takia suljettu, ja kävin yksityisellä lääkäriasemalla. Lääkärikäynti ja lääkkeet yhteensä maksoivat vain 52$ (alle 30€).

Tänään ollaan pakkailtu. Mulla oli 14kg kun tänne tulin, mutta jostain sitä tavaraa on vaan lisää kertynyt. Onneksi pystyn jättämään osan tavaroistani kaverini luo Singaporeen ja otan ne sitten vasta mukaani viikkoa ennen Suomeen tuloa. Huomenna pitää tehdä check-out, mutta saadaan silti jäädä tänne vielä sunnuntaihin asti. Silloin lähtee lento Kambodzaan. Tarkoitus olisi vielä tavata paikallista ystäväämme ja kiertää muutama Singaporen nähtävyys.