Laos

Sunnuntaina lensimme Aino-Kaisan kanssa Vientianeen, Laosin pääkaupunkiin, jossa tapasimme Niinan. Niina oli saapunut kaupunkiin aamulla ja varannut meille huoneen hostellista. Lentokentältä otimme ylihinnoitellun taksin (7us$), joka jätti meidät aivan väärän hostellin eteen. Hieman ärsytti raahata rinkkaa, mutta onneksi oikeaan majapaikkaan ei kuitenkaan ollut hirveän pitkä kävelymatka. Kävimme illalla vielä syömässä ja suunnittelimme reissuamme. Yöllä Niinan isä soitti ja kuulimme jääkiekon MM-finaalin viimeiset 20s. :D

Kolme reissaajaa, kolme Lonely Planetiä.

Koska Aino-Kaisan piti jo loppuviikosta lähteä kohti Thaimaata, josta hänen paluulento Suomeen oli, piti meidän kiiruhtaa kohti Pohjois-Laosia. Päätimme lähteä Vientianesta jo maanantai-iltapäivällä. Aamupäivällä kiersimme nopeasti Pha That Luangin temppelialueen ja Patuxain, joka on Pariisin riemukaaren jäljitelmä. Vientiaine tuntui aika pieneltä kaupungilta, eikä siellä varmasti moneksi päiväksi nähtävää olisi riittänytkään.

Näkymä Patuxaista.

Iltapäivällä lähdimme siis minibussilla kohti Vang Viengiä. Tie oli mutkainen ja mäkinen vuoristotie, eikä todellakaan turvallinen ajaa. Kuskimme teki aivan hulluja ohituksia. Vaarallisin tilanne syntyi, kun kuski lähti mutkassa ohittamaan säiliöautoa ja vastaan tuli yllättäen toinen säiliörekka. Oli sekunneista ja senteistä kiinni, että ehdimme pujahtaa kahden rekan välistä omalle kaistalle. Onneksi kuski näytti itsekin säikähtäneen tilannetta sen verran, että ajoi loppumatkan hieman rauhallisemmin.

Vang Vieng oli oikein kunnon turistikeidas. Monissa ravintoloissa näytettiin tv:stä jatkuvalla syötöllä Frendejä. Tunnetuin aktiviteetti oli kuitenkin ”tubing”, jossa noin neljän kilometrin matka jokea lasketaan traktorin sisäkumeilla alas ja joen ranta on täynnä baareja, joihin henkilökunta laskijat onkii. Me kokelimme tuubailua tiistaina heti aamusta, sillä matkaa piti päästä jatkamaan jo iltapäivällä. Aika rauhassa saatiin olla tuohon aikaan, mutta hauskaa oli! 

Näkymä hostellin parvekkeelta.

Matkaa jatkoimme siis jo tiistaina ja suuntana oli Luang Prabang. Olisimme halunneet matkustaa jollain muulla kulkuneuvolla kuin minibussilla, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Matka kesti kymmenen tuntia ja viimeiset tunnit jouduimme ajamaan pimeässä sumun keskellä. Keskiviikkona kävelimme ympäri kaupunkia kierrellen eri nähtävyyksiä ja kilometrejä kertyikin varmasti aika määrä. Kiipesimme mm. Phu Si:n kukkulalle ihailemaan maisemia ja kiersimme alueen temppeleitä. Aivan sattumalta näimme yhden talon seinään ripustetun lakanan: ”Finland, Ice Hockey Champion 2011”! :D Illalla kiertelimme yömarkkinoilla, josta löytyi kivoja tuliaisia sekä itselle että muille tuotavaksi. 

Markkinat.

Hyvä Suomi! ;)

Nam!

Torstaina heti aamusta minulla oli vähän huono olo ja olin todella väsynyt. Söin aamiaista kuitenkin väkisin ja tämän jälkeen lähdimme Royal Palaceen. Siellä sitten mikälie ruokamyrkytys/vatsatauti/kuumeilu alkoi oikein kunnolla, mutta onneksi paikalla oli vessat ja takaisin hostellille ei ollut kovin pitkä matka. Olimme varanneet retken Tat Kuang Sin vesiputouksille iltapäiväksi, mutta itse en voinut lähteä mukaan, joten Niina ja Aino-Kaisa lähtivät kahdestaan. Maisemat olivat kuulemma olleet todella kauniit, vaikka vesi olikin hyytävän kylmää. Tämän retken jälkeen myös Niina sairastui samaan tautiin kuin minä. Onneksi Aino-Kaisa vältti tämän, sillä hän lähti Luang Prabangista torstai-iltana kotimatkalle, ja bussimatka Thaimaan puolelle Chiang Maihin oli kestänyt 22 tuntia! Taudin pahin vaihe meni päivässä ohi, mutta seuraavaan viikkoon minun ei tehnyt mieli syödä lainkaan ja vatsakin suhtautui ruokaan aika huonosti.

Perjantaina heti aamusta lähdimme Niinan kanssa veneellä Mekong-jokea pitkin risteillen kohti Thaimaata. Olimme lukeneet Lonely Planetistä, että liput saa halvimmalla suoraan satamasta ostettuna. Yritimme parinakin päivänä etsiä satamasta lipunmyyjää, mutta löysimme vain matkatoimistoja, jotka tietysti vetivät välistä ja hinnat olivat sen mukaisia. Lopulta löysimme pienen kojun rannan tuntumasta, ja myyjä kovin väitti olevansa etsimämme ”suora” myyjä. Ihmettelimme lippujen korkeaa hintaa, mutta myyjä väitti hintatason nousseen ja meillä olevan väärää tietoa ym. Päätimme kuitenkin ostaa liput häneltä, sillä halvemmallakaan emme niitä mistään löytäneet. Aamulla kuitenkin veneeseen nousun yhteydessä näimme kioskin ihan laitureiden vieressä, josta liput olisi saanut suoraan ostettua halvemmalla. Harmitti, että meitä oli onnistuttu huijaamaan. Vaikka euroihin muunnettuna ei suurista summista ollutkaan kyse, ärsytti silti se meininki, että koko ajan yritetään huijata ja vetää kotiin päin eikä kehenkään voi täysin luottaa.

Matka kesti kaksi päivää ja yöksi pysähdyimme Pakbengiin. Pakbeng oli suoraan sanottuna aika kämäinen pieni paikka, jossa oli hostelleita ja muutama ravintola. Hostellin vessanpönttö oli muuten ehkä 30cm korkea ja herätti vähän hilpeyttä. :D Toisena päivänä saavuimme Huay Xaihin, rajakaupunkiin. Ja kuinka sattuikaan, raja oli juuri ehtinyt mennä kiinni ja meidän piti yöpyä kaupungissa. Näin ilmeisesti käy joka päivä. Niina, tapansa mukaan, tinki meille huoneen hyvään hintaan ja illalla kävimme kävellen tutustumassa kaupunkiin ja etsimme rajanylityspaikan valmiiksi. Aamulla pääsimme rajan yli ongelmitta ja seikkailu jatkui Thaimaan puolella.

Mekong-joki.

Rajanylitys Laosista Thaimaaseen.

 

(Osa kuvista Niinan ja Aino-Kaisan ottamia.)

Opiskelusta

Kaikkien TTY:n vaihtareiden tarvitsee kirjoittaa vaihdosta palatessaan vaihto-opiskeluraportti, jonka tarkoituksena on mm. auttaa muita opiskelijoita vaihtokohteen valinnassa ja antaa vinkkejä seuraaville vaihtareille. Tämän blogitekstin olen kopioinut suoraan omasta vaihtoraportistani.

Paikalliset opiskelijat käyttävät koko vapaa-aikansa opiskeluun ja ottavat sen erittäin tosissaan. He opettelevat kaiken ulkoa ja tähtäävät parhaisiin arvosanoihin. Arvosanat tulevat Gaussin käyrän mukaan, joten kilpailu on kovaa. Välillä koko touhu vaikutti jopa hieman naurettavalta, ja esim. tenttiviikon lähestyessä kirjasto oli auki 24/7. 

Kurssien luennoitsijat olivat professoreita ja luentojen taso oli keskimäärin parempaa kuin TTY:llä. Professorit olivat ylpeitä saadessaan opettaa ja heitä todella kiinnostaa, oppivatko oppilaat. Myös opiskelijat olivat melko aktiivisia kysymään luennoilla ja usein luennoilla syntyikin hyviä keskusteluja. Luennoitsijat olivat myös todella kansainvälisiä. 

Itse kävin kolme kurssia, jotka olivat 3+4+4 creditiä eli 5+7+7 opintopistettä. Kaikki kurssit kestävät koko lukukauden. Jokaiseen kurssiin sisältyi luennot, harjoitukset ja yksi tai useampi harjoitustyö, mutta en pitänyt niitä kuitenkaan hirveän työläinä. Olin myös yllättynyt, ettei taso ollut niin korkea kuin opiskelijoiden työmäärän perusteella olisi luullut. Itse sain molemmista insinöörikursseistani melko vähäisellä työmäärällä arvosanaksi B:n. Tentit kestävät vain kaksi tuntia, ja tämän vuoksi on melkein mahdoton vastata kaikkiin tenttikysymyksiin. Minusta tentit mittasivat enemmänkin opiskelijoiden ulkoaopettelemiskykyä ja nopeutta kuin opitun tiedon soveltamista.

Käymäni kurssit:

ME3221 Energy Conversion Processes 
Kurssi oli termodynamiikan jatkokurssi ja se sisälsi myös voimalaitos- ja polttotekniikkaa sekä käsitteli turbiineja, kompressoreita, diffuusoreita ja suuttimia. Opiskelen energiatekniikkaa, joten osa asioista oli minulle entuudestaan tuttuja, mutta paljon uuttakin opin. Asiat myös käsiteltiin melko erilailla kuin mihin olen tottunut TTY:lla, joten silläkin tavalla koin kurssin todella hyödylliseksi. Kurssi sisälsi luennot, kaksi parityönä tehtävää harjoitustyötä ja lopputentin, joka oli 60 % arvosanasta. 

EG2401 Engineering Professionalism 
Kurssi oli paikallisille pakollinen massaluentokurssi, joka käsitteli insinöörin ammattiin liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä immateriaalioikeuksia. Tällaista kurssia ei TTY:lla ole tarjolla, joten siksi päätin valita tämän. Kurssilla oli neljä eri luennoitsijaa, todella hyviä kaikki. Harjoituksiin piti jokaisen valmistaa aina muutaman minuutin esitys liittyen viikon aiheeseen, joka oli usein jokin insinöörityöstä aiheutunut onnettomuus, ja tarkoitus oli pohtia, mikä meni pieleen ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tutorimme oli yksi kurssin professoreista, ja oli tarkka siitä, että kaikki todella osallistuivat keskusteluun ja väittelyyn. Mielestäni harkoissa syntyikin hyviä pohdintoja, ja ne laittoivat opiskelijat ajattelemaan asioita uudelta näkökannalta. Kurssiin kuului myös ryhmätyönä tehtävä harjoitustyö ja lopputentti, jonka osuus oli 50 %.

SSA1201 Singapore Society
Yllätyksekseni tämä ei ollutkaan suosittu vaihtarikurssi, vaan enemmän sosiologian kurssi paikallisille opiskelijoille. Luennot ja harjoitukset olivat mielestäni kuitenkin todella mielenkiintoisia, ja opin todella paljon sellasia asioita Singaporesta, joita ei muuten olisi tullut ajatelleeksikaan. Luennoitsija yritti kannustaa opiskelijoita suhtautumaan yhteiskuntaan kriittisesti ja toi esiin juuri epäkohtia, joihin tulisi puuttua. Kurssista oli luennot ja joka toinen viikko harjoitukset. Harjoitustyöt liittyivät kunkin viikon aiheisiin ja niiden pohjalta oli tarkoitus synnyttää keskustelua harjoituksissa. Opiskelijat eivät kuitenkaan tällä kurssilla olleet kovin keskustelunhaluisia, ja usein harkat menivätkin tutorin yksinpuheluksi. Vaihtarina myös jouduin usein silmätikuksi, ja minulta kysyttiin usein, miten minkäkin asian näin yhteiskunnassa ulkopuolisen silmin. Lisäksi jokaiseen aiheeseen liittyi artikkeli, eli luettavaa kertyi tällä kurssilla aika paljon. Lopputentin osuus oli 60 %. 
  

Pitkästä aikaa!

Moikka!

Täällä ollaan vielä. Reissu meni hyvin ja Suomeen oli ihana palata. Pari päivää ehdin viettää perheen kanssa, ja sitten pitikin jo muuttaa Tampereelle ja aloittaa työt. Kesä meni todella nopeasti ja tuntuu, etten oikein muuta ehtinyt tekemään kuin töitä. Nyt on arki ja opiskelut alkaneet. Arkea ehdin jo vähän kaivata kesällä ja näyttäähän tuo Konetalokin jotenkin kauniimmalta pienen tauon jälkeen! ;)

Tarkoitus olisi kirjoitella tänne vielä loppureissusta ja ehkä muutama muukin juttu. Äiti taitaa olla tällä hetkellä ainut lukijani, mutta haluan kirjoittaa blogin "loppuun" ihan itseäni varten, että jäisi reissusta jutut paremmin muistiin.  

Valokuvia puolen vuoden aikana kertyi muuten 6500 kappaletta ja ne olen vihdoin ja viimein saanut käytyä läpi. Aika urakka oli!

Kambodza

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin Singaporesta Aino-Kaisan kanssa kohti Kambodzaa. Lensimme Siem Reapiin yhdessä vaihtarikaverimme kanssa, joka oli menossa Phnom Penhiin tekemään vapaaehtoistyötä. Viisumin hakeminen lentokentällä oli aika mielenkiintoinen prosessi. Passi piti luovuttaa viranomaisille, joita istui kymmenkunta rivissä pitkän pöydän ääressä. Passi kiersi kaikki henkilöt läpi ja lopulta sen sai noutaa pöydän toisesta päästä. Sitten otettiin vielä nettikameralla valokuva. Kaikki sujui kuitenkin tosi nopeasti ja helposti. Virkailijat olivat iloisia ja jotkut jopa lauleskelivat ääneen.

Hostelli oli ihan mukava ja siisti. Meidän kahden hengen huone omalla suihkulla ja vessalla maksoi 3USD/yö/nenä. Ostettiin kolmen päivän lippu Angkorin temppeleille, ja käytiin siellä siis kolmena päivänä. Yhtenä aamuna nähtiin auringonnousu Angkor Watilla, aika hieno. Temppeleitä on niin paljon, että kaikkea ei millään voi nähdä. Osa on entisöity ja korjattu paremmin, osa on aika raunioina. Vaikuttava paikka kaiken kaikkiaan. Temppelit sijaitsevat vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungista ja me kuljimme sinne tuk tukilla. 

Temppelien lisäksi ehdimme tutustua itse kaupunkiin. Kiertelimme Old Marketilla ja kävimme Landmine Museumissa. Tutustuimme yhden lastensairaalan toimintaan. Sairaalalla oli taidenäyttely ja samassa tilassa oli esitelty sairaalan toimintaa. Lisäksi yksi ilta kävimme katsomassa orpokodin järjestämää esitystä, jossa tanssittiin paikallisia perinnetansseja ja myös mm. hiphoppia. Esitykset ovat orpokodin ainoa tapa kerätä rahaa, ja ihan hyvin se näytti toimivan.

Torstaina aamulla otettiin bussi Phnom Penhiin. Lippua ostaessa bussin lähtöajaksi sanottiin 7.30, lipussa luki 8.00 ja oikeasti liikkeelle päästiin ehkä yhdeksän aikoihin. Matkaa oli noin reilu 300km, ja aikaa kului kuusi tuntia. On väitetty, että yksi syy teiden huonoon kuntoon on lentoyhtiöiden hallitukselle maksamat lahjukset.

Hostelli oli taas ihan mukava. Vähän parempi kuin edellinen. Suihkusta olisi saanut kuumaa vettä ja huone oli ilmastoitu. Hintaakin oli 6,5USD/yö/nenä. Heti ekana hostellilla törmättiin vaihtarikaveriimme, aika sattuma. Phnom Penhissä ei niin paljon nähtävää ollutkaan. Käytiin Killing Fieldsillä, Tuol Sleng Museumissa, Royal Palacessa sekä Wat Phnomilla. Royal Palacessa piti olla olkapäät peitettynä ja mulla oli sitä varten huivi mukana. Tämä ei kuitenkaan jostain syystä riittänyt vaan piti ostaa todella hieno kahden dollarin t-paita lipunmyynnin vierestä. Ihan hyvä bisnes tämäkin. Postimerkkien osto ei ollut mikään helppo tehtävä, vaan niitä sai hetken metsästää.     

Kambodza on todella köyhä maa, ja suurin osa ihmisistä elää alle dollarilla päivässä. 1970-luvun kansanmurhan aikana mm. koulutusjärjestelmä, terveydenhuolto ja raha lakkautettiin. Ainakin yli miljoona ihmistä surmattiin. Sisällissota päättyi vasta 1990-luvulla. Väestöstä yli puolet on alle 15-vuotiaita. Lapsia näkyy siis todella paljon joka puolella. Monet kaupittelevat matkamuistoja vanhempiensa käskystä. Huolimatta kaikesta köyhyydestä, ihmiset jaksavat olla todella ystävällisiä. Jostain syystä melkein kaikki autot ovat Toyota Camry –merkkisiä. Ja missään en ole ennen nähnyt niin laihoja lehmiä.

Huomenna sunnuntaina lennetään Laosiin ja tapaamme Niinan. Siellä olisi tarkoitus olla noin viikko. Kuvia varsinkin temppeleiltä on paljon, mutta lisään niitä sitten kun pääsen nopeamman netin ääreen.

Angkorin temppelit:

Phnom Penh:

Killing Fields:

Pieniä hassuja juttuja Singaporesta

Paikalliset yrittävät vältellä rusketusta viimeiseen asti, ja vain urheilijat ovat ruskettuneita. Kosteusvoiteissa, suihkusaippuoissa ja kasvojenpuhdistustuotteissa on suurimmassa osassa ”whitening effect” ja ulkona ihmiset käyttävät sateenvarjoa suojautuakseen auringolta.

Lapsia ei hirveästi työnnetä rattaissa vaan ennemmin kannetaan sylissä. Monien lapsien kengänpohjista lähtee pieni vinkaisu joka askeleella. Ääni muistuttaa vähän koiran purulelua ja tekee mut hulluksi!

Täällä on tapana varata pöytä kahviloista ja food courteista ennen tilauksen tekemistä. Todella uskaliaasti ihmiset jättävät omaisuuttaan tuoleille, mm. läppärilaukkuja.

Ihmiset matelevat täällä! Koulullakin on ärsyttävä yrittää siirtyä rivakasti paikasta toiseen, kun kaikki kävelevät ihan uskomattoman hitaasti eikä ohi meinaa päästä. Matelemalla tietysti välttää armottoman hikoilun, mutta en silti vaan kestä sitä. Täällä ei myöskään ole mitään logiikkaa kumpaa puolta käytävää pitäisi kävellä. Ohittelu siksikin on erittäin raivostuttavaa.

Vessat vetävät itse itsensä liiketunnistimen avulla. Suurin osa vessoista on tavallisia pönttöjä, mutta usein viimeisessä kopissa on ”reikä lattiassa –vessa”. Tosin välillä tuntuu, että tavallisiakin vessoja jotkut käyttävät tuohon tarkoitukseen.

Vesihanoista tulee vaan yhdenlämpöistä vettä. Myös uimahallin suihkusta. Yleisillä paikoilla hanoissa on sellainen nuppi, jota joutuu painamaan ja vettä tulee ihan liian lyhyen ajan. Varsinkin kun pesen kädet aina saippualla nuppia saa hakata kymmenen kertaa.

Jos suomalaiset ovat kovia puhumaan puhelimeen, niin kyllä ovat singaporelaisetkin. Esim. metrossa ja busseissa melkein kaikki näpräävät uutuuttaan hohkaavia puhelimiaan.

Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Ei tarvitse kuin vähän näyttää eksyneeltä, niin heti tullaan tarjoamaan apua.

Meidän asunnon seinästä puuttuu pala ja siitä näkee naapuriasuntoon. Aika usein kuulee jonkun pesevän hampaitaan samaan aikaan. Kerran kuultiin yhden tytön harjoittelevan esitelmäänsä parina päivänä. Olisi varmaan pitänyt taputtaa. Toivottavasti naapurit eivät ole liikaa häiriintyneet meidän parista torakka-episodista! Kolme tyttöä ja torakka on aika äänekäs yhdistelmä!

Singaporelaisilla on niin huono näkö, että melkein kaikki käyttävät silmälaseja tai piilareita. Multa on jo kolme ihmistä kysynyt, että miten olen ”hoitanut” silmiäni näin hyvin, etten tarvitse laseja. Tai että millainen ruokavalioni oikein on. :)

Täällä on näkynyt mitä kummallisempia kielto- ja varoitusmerkkejä. Baarissa oli kyltti, jossa kiellettiin tyttöjen takapuoleen tarttuminen, vessoissa muistutetaan että ne pitää vetää ja metrossa on ”Value life – Act responsibly”- kyltti kiskoilla. Vaikka paperilla kaikki on tiukkaa, ei se silti välity normaaliin elämään.

Kesäloma!

Pari päivää sitten oli viimeinen tentti ja alkoi kesäloma! :D Tentit olivat yllättävän helppoja, mutta todella pitkiä. En ehtinyt yhdessäkään tentissä vastaamaan läheskään kaikkiin kysymyksiin. Paikalliset kyllä saivat jopa yli kymmenen sivua tekstiä kirjoitettua kahdessa tunnissa, mikä on ihan uskomaton tahti. Järjestelyiltään tentit muistuttivat vähän ylioppilaskirjoituksia. 

Lauantaina juhlistettiin vappua suomalaisten opiskelijoiden kanssa Fort Canning Parkissa. Sieltä bongattiin nämä hienot rullaportaat ja pelottava varoitusmerkki.

 

Viikonloppuna mulla alkoi kuume, lihassäryt ja vatsatauti. Maanantaina aamulla menin käymään lääkärissä. Suomessa en varmaankaan olisi lääkäriin lähtenyt, mutta täällä ajattelin ihan varmuuden vuoksi mennä. Kaikki oireeni sopivat mm. dengue-kuumeeseen. Lääkärin mukaan minulla oli jokin virustauti, jota nyt on liikkeellä. Sain särkylääkettä, lihasrelaksanttia, kurkkukipuun lääkettä ja myös vatsaan. Kuume ja säryt noilla lääkkeillä lähtivätkin heti pois, mutta vatsatautia kesti jonkun päivän. Nyt alkaa olemaan jo vähän parempi olo, ja ruokakin maistuu jossain määrin. NUS:n Health Centre (paikallinen YTHS) oli pyhäpäivän takia suljettu, ja kävin yksityisellä lääkäriasemalla. Lääkärikäynti ja lääkkeet yhteensä maksoivat vain 52$ (alle 30€).

Tänään ollaan pakkailtu. Mulla oli 14kg kun tänne tulin, mutta jostain sitä tavaraa on vaan lisää kertynyt. Onneksi pystyn jättämään osan tavaroistani kaverini luo Singaporeen ja otan ne sitten vasta mukaani viikkoa ennen Suomeen tuloa. Huomenna pitää tehdä check-out, mutta saadaan silti jäädä tänne vielä sunnuntaihin asti. Silloin lähtee lento Kambodzaan. Tarkoitus olisi vielä tavata paikallista ystäväämme ja kiertää muutama Singaporen nähtävyys.  

Viimeisiä viedään

Viime viikko oli viimeinen kouluviikko ja nyt jäljellä on enää tentit. Tuleva viikko on lukuviikko. Minulla on kolme tenttiä, jotka kaikki ovat 50-60% loppuarvosanasta. Arvosanat tulevat täällä normaalijakauman mukaan ja kilpailu on todella kovaa, joten itse taidan ottaa tavoitteeksi läpipääsyn. Tenttiaika on vain kaksi tuntia, ja kysymyksiä siihen nähden paljon. Vähän jännittää, miten tulen selviämään sillä täällä opiskelu otetaan niin tosissaan. Nytkin lukuviikolla kirjaston lukusali on auki 24/7. :D

Lukukauden jälkeen aion vielä jäädä tänne hetkeksi reissaamaan. Ekana suuntana on Aino-Kaisan kanssa Kambodza ja Laos. Niina liittyy seuraamme toiseksi viikoksi Laosiin ja siitä jatkamme Niinan kanssa Thaimaaseen Aino-Kaisan lähtiessä Suomeen. Viikon päästä matkaseura vaihtuu taas, kun Niina lähtee kotiin ja saan seurakseni Tiinan Ruotsista! :) Tiinan kanssa reittisuunnitelma on Bangkok-Bali-Gili-Singapore-Borneo-Bangkok-Helsinki. En malta odottaa! Suomeen olen tulossa 15.6., eli enää kaksi kuukautta täällä. Aika on mennyt aivan uskomattoman nopeaan!

Vierailija

Takana on taas yksi turisti-painotteinen viikonloppu. Torstaina oli Andrewin synttärit ja grillailtiin kampuksella. Perjantaina käytiin Aino-Kaisan kanssa Asian Civilisations Museumissa, jossa osallistuttiin opastetulle kierrokselle. NUSin opiskelijakortilla pääsee kaikkiin museoihin ilmaiseksi, ja myös kierros oli ilmainen. Museon jälkeen käytiin vielä katsomassa Merlion Hotel. Merlionin, Singaporen kuuluisimman patsaan/suihkulähteen, ympärille on rakennettu muutamaksi kuukaudeksi luksushotelli, jonne yleisöllä on vapaa pääsy päivisin. Oli ihan hauska käydä kurkkaamassa, miltä hotellisviitti näytti.

Pääsylippu hotelliin.

Lauantaina aamulla Niina tuli Malesiasta tänne käymään pariksi päiväksi. Käytiin heti aamupäivällä äänestämässä. Suomen suurlähetystöä oli vähän vaikea löytää, sillä oltiin luettu osoite hieman hätäiseen. Lopulta löydettiin se sitten erään kauppakeskuksen 21. kerroksesta paikallisen miehen avustuksella. Hän tuli kysymään, että tarvitsemmeko apua, kun pyörimme kadulla kartan kanssa, ja alkoi puhelimellaan etsiä netistä osoitetta. Lopulta mies soitti suurlähetystöön ja kysyi ohjeita. Aika ystävällistä, Suomessa moista ei varmastikaan pääsisi tapahtumaan!

Äänet suljettiin pieneen kirjekuoreen, joka laitettiin äänioikeusilmoituksen kanssa yhdessä suurempaan kirjekuoreen ja tämä tiputettiin lippaaseen. Virkailijan arvion mukaan Singaporessa olisi noin 400 äänioikeutettua ja ennakkoäänestyksen viimeiseen päivään mennessä äänestämässä oli käynyt noin 130 henkilöä. Äänet kuulemma lähetetään kuriirilla Suomeen ja siitä eteenpäin vaalilautakunnille. 

Lauantaina käytiin vielä Niinan kansa Chinatownissa kiertelemässä ja illalla menimme pienellä porukalla syömään Fullerton Hotellin Chocolate Buffettiin. Buffet sisältää nimensä mukaan siis suklaaherkkuja. Tarjolla oli mm. kakkuja, vanukkaita, konvehteja, juomia, fondueta ja jäätelöä. Ruoka ja seura oli hyvää, ja erittäin ylpeä olen siitä että lähdin kotiin ihan hyvinvoivana! ;)

 

Sunnuntaipäivä meni Universal Studiosilla Sentosalla. Paikka on oikeastaan teemahuvipuisto, jossa huvipuistolaitteiden lisäksi oli elokuva-aiheisia näytöksiä. Vuoristoradat olivat hurjia ja näytökset hienoja sekä todella hyvin toteutettuja. Päästiin seuraamaan Waterworld-elokuvakohtausta, erikoislavasteiden toimintaa, musikaalia ja Shrek-animaatiota 4D-versiona. Muutamaan otteeseen tuli vähän kastuttua, mutta se ei ollenkaan haitannut. Koko päivä studiolla vierähti todella nopeasti. Hintaa lipulla oli 72 dollaria (n.40€), mutta rahoille kyllä mielestäni sai vastinetta!