Vietnam, osa 2

Hanoin lentokentälle saavuimme kuuden maissa illalla. Taas oli pieniä ongelmia kuljetuksen kanssa. Istuimme jo yhdessä minibussissa, mutta kun yritimme vielä viimeistä kertaa varmistaa matkan hintaa kuljettajalta emme saaneet mitään vastausta. Nousimme sitten pois autosta ja löysimme todella halvan bussin, joka vei meidät Hanoin keskustaan. Kävimme ensin parissa Lonely Planetin suosittelemassa hotellissa, mutta lopulta päädyimme Liberty Hotelliin. Hotellissa työskenteli neljä nuorta naista, joista kaksi osasi hyvin englantia ja toiset kaksi vain muutamia sanoja. Kaikki olivat todella mukavia ja yksi ilta pelasimme heidän kanssaan korttiakin. Joka ilta yhdentoista aikoihin kaksi naista levitti patjan hotellin respan lattialle oven eteen ja nukkui siinä koko yön. Ihmiset näyttivät nukkuvan myös muissa liikkeissä ilmeisesti vartioiden omaisuuttaan. Aamuisin huoneeseen kantautuva liikenteen melu oli aika kova, mutta siltä ei Hanoissa varmaan pysty missään välttymään. 6 miljoonan ihmisen kaupungissa kun on noin 5 miljoonaa mopoa.

Ilmasto oli todella kylmä ja kostea. Vaikka lämpömittari näytti noin 20 astetta, vastasi se mielestäni ehkä Suomen reilua kymmentä astetta. Välillä satoi vettä, eikä aurinko näyttäytynyt kertaakaan. Paikallisilla oli toppatakit päällä. Hoi Anissa vitsailtiin, että Adrian voi sitten käyttää uutta villakangastakkiaan, jos tulee kylmä. Ja niin kylmä oli, että jo heti lentokentällä se tuli puettua. Minä ja Aino-Kaisa ostettiin myös kotoisat tuulitakit. Piraattituotteita myydään joka puolella, aitoja on varmaan mahdoton edes löytää. Kaikki köyhät ihmiset kulkivat Calvin Klein –farkuissa, Pradan takeissa ja Louis Vuitton olalla.

Nokiaa löytyi vähän joka kandunkulmasta.

Maanantaina käytiin History Museumissa ja Temple of Literaturessa. Molemmissa oli pieni sisäänpääsymaksu. Suurin osa teksteistä oli vietnamiksi, joten ihan hirveästi paikoista ei saanut mitään irti. Muutenkaan niissä ei nähtävää ihan hirveästi ollut. Tiistaina lähdimme päiväretkelle Halong Baylle. Alunperin tarkoitus oli ottaa kahden tai kolmen päivän risteily, mutta päivää ennen kuin lähdimme reissuun upposi turisteja kuljettanut alus yöllä matkustajien nukkuessa ja 12 turistia kuoli. Kaikki pidemmät risteilyt oli peruttu ja laivat piti tarkastaa ennen kuin ne saivat jatkaa yön yli kestäviä risteilyjä. Lähdimme kahdeksalta aamulla minibussilla kohti Halong Cityä ja matka kesti noin neljä tuntia. Vaarallisempi tuo automatka kyllä mielestäni oli kuin risteily! Kuljettaja kaahasi ja teki hulluja ohituksia, turvavöitä autossa ei tietenkään ollut. Onnettomuudet suuremmilla teillä ovat ilmeisesti aika yleisiä. Näimme tien varrella mopokuskin ruumiin, jota juuri peiteltiin kankaalla.

Temple of Literature.

Kaduille oltiin maalattu sulkapallokenttiä.

Riisipeltoja matkalla Hanoista Halong Bayhin.

Aluksia satamassa oli ihan valtava määrä. Myös merellä liikennesäännöt olivat vähän hukassa. Meidän käskettiin pysytellä sisätiloissa satama-alueella, ettemme törmäyksen sattuessa lentäisi mereen. Aluksi tämä kuulosta aika hassulle, mutta mekin meinattiin törmätä toiseen alukseen, eli ihan hyvä sääntö tuo taitaa olla. Risteilyyn sisältyi lounas ja puolen tunnin melonta. Kävimme myös isossa luolassa. Maisemat olivat hienot, vaikka hieman sumuista olikin.

Suomalaiset tuulitakeissaan.

Keskiviikkona teimme päiväretken Ba Vi’n kansallispuistoon. Taas oli vähän vääntämisä kuljettajan kanssa, että päästiin oikeaan osoitteeseen. Tämä ei ollut ehkä ihan oikea vuodenaika vierailla kansallispuistossa, sillä sumun ja sateen takia hienot maisemat jäivät näkemättä. Kiertelimme polkuja pari-kolme tuntia ja palasimme Hanoihin. Tämän urheilusuorituksen jälkeen oli mukava mennä saunaan ja hierontaan rentoutumaan. Vietnamissa sauna oli ihan yleinen juttu kylpylöissä. Itse kokeilin 20min höyrykylpyä ja 60min Swedish Massage –hierontaa. Hintaa elämäni ensimmäiselle hieronnalle kertyi joku 10€. 

Ba Vi'n kansallispuisto.

Taloja matkan varrelta.

Johdot vähän solmussa.

Muut suuntasivat takaisin Singaporeen torstaina aamulla, mutta minä ja Aino-Kaisa jäimme vielä päiväksi. Heti aamulla kävimme Ho Chi Minh Mausoleumissa katsomassa Vietnamin ensimmäisen presidentin ruumista. Jono mausoleumiin oli pitkä, mutta liikkui kuitenkin nopeasti. Kaikki laukut läpivalaistiin ja multa otettiin pois purkat ja vesipullo. Myös kamerat kerättiin pois. Sisällä mausoleumissa ei saanut puhua ja piti olla asianmukaiset vaatteet. Tilaa vartioi lukuisat sotilaat. Tämän jälkeen käytiin vielä Women’s Museumissa, joka kertoi naisten elämästä Vietnamissa. Ihan mielenkiintoinen museo, vaikka vähän propaganda paistoikin liikaa läpi. En usko, että naisten asema Vietnamissa on kovin hyvä.

Ho Chi Minh Mausoleum.

Englannilla ja elekielellä pärjäsi ihan hyvin. Pientä sana- ja fraasikirjaa käytettiin myös pariin otteeseen. Porukalla matkustaminen sujui ihan kivasti. Ainakin se oli turvallisempaa. Kuulimme, että eräät tanskalaiset tytöt oltiin ryöstetty taksissa. Toisaalta porukalla matkustettaessa aina saa odottaa jotain ja kompromisseja pitää tehdä. Ainut keskustelua herättänyt asia oli katukeittiössä syöminen, jota osa halusi kokeilla. Mielestäni jokainen saa syödä missä haluaa, mutta itse en halunnut ottaa riskiä saada ruokamyrkytys. Eräs poika yritti asiasta kinata eikä voinut ymmärtää päätöstämme. Tämä vähän ärsytti.

Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut viikko. Hanoihin en niin ihastunut kaupunkina, mutta oli silti hieno kokemus päästä näkemään se. Yllättävän paljon turistien joukossa oli lapsiperheitä, itse en ehkä lapsien kanssa matkustaisi Hanoihin. Halong Bayllä olisi voinut viettää pidemmänkin ajan. Maitohappobakteerien ja käsidesin avulla vältyttiin myös kaikilta taudeilta. Meillä oli käytössä Malaronet, mutta ilman niitäkin olisi varmaan pärjännyt. Vietnam on niin iso maa, että lentäminen on melkein ainut vaihtoehto siirtymiin maan sisällä. Itse tuli lennettyä viisi lentoa viikon sisällä halpalentoyhtiöillä, ja tuntuu että olen kovaa vauhtia kehittämässä jotain lentopelkoa itselleni. Paras vaan olla ajattelematta koko asiaa. Ja tuli sitä jo seuraavat lennot varattua eilen, että pakko vaan kestää! ;)