Melaka

Viime viikonloppu vietettiin kämppiksen kanssa Melakassa Malesiassa. Melakalla on pitkä ja värikäs historia ja se kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupunki on kuulunut niin hollantilaisille, portugalilaisille kuin briteillekin ja tämä näkyy mm. kaupungin arkkitehtuurissa. Bussi lähti kahdeksalta perjantaiaamuna ja 300km matka kesti vajaa viisi tuntia. Bussiliput varasimme kätevästi netistä etukäteen ja meno-paluu maksoi noin 30€. Busseissa oli vain kolme penkkiä rinnakkain, joten tilaa riitti hyvin ja ilmastointi oli vähän liiankin tehokas. Rajamuodollisuudet hoituivat myös kätevästi Student’s Passilla. Takaisin tullessa kaikki matkatavarat läpivalaistiin ja kaverini matkaopas ilmeisesti herätti epäilyjä, sillä se poimittiin kassista ja tutkittiin erikseen. Onneksi olin taas muistanut heittää purkat roskiin ennen rajaa. Tosi monet niitä tänne ”salakuljettaa”, mutta mä en taida uskaltaa. ;)

Näkymää bussin ikkunasta.

Perillä Melakassa olimme siis yhden paikkeilla ja koska hostellin check-in alkoi vasta kahdelta, päätettiin syödä bussiasemalla ja ottaa siitä taksi hostellille. Ruokapaikka näytti ihan siistille, mutta annokset saatuamme mieleen tuli kyllä ajatus, että tämä reissu alkoikin sitten ruokamyrkytyksellä. Ei siitä onneksi mitään tautia kuitenkaan tullut. Käsidesi ja maitohappobakteerit olivat tosin ahkerassa käytössä koko reissun, vaikka Singaporessa niitä en ole käyttänyt. River View Guesthouse oli todella mukava hostelli (n.6€/yö). Se on Chinatownissa ja kauniilla paikalla aivan joen varrella. Meillä oli kahden hengen huone ja sängyt olivat ihanan leveät ja pehmeät. Ainakin nykyiseen rikkinäiseen jousipatjaani verrattuna. Hostelli oli myös kaikinpuolin tosi siisti ja henkilökunta oikein mukavaa.   

Hostellin "takapiha".

Terassi.

Perjantaina nähtiin Stadthuys, Christ Church, Maritime Museum sekä Menara Taming Sari (Revolving Tower). Kaupungintalo ja  Christ Church ovat hollantilaisalueella, jossa kaikki rakennukset on maalattu punaisiksi. Maritime museo on vanhaa portugalilaista laivaa jäljittelevä rakennus, ja näyttely kertoo merenkulun ja kaupankäynnin historiasta Melakassa. Museon vieressä on Melaka Revolving Tower –näkötorni, jossa myös päätettiin käydä hyvien näköalojen toivossa. Tällä turistien suosimalla alueella jotkin aasialaiset turistit (en ole varma mistä maasta) halusivat kuviin meidän kanssa. Kun suostuin ensin yhteen kuvaan ja muut näki sen, niin sitten varmaan viisi ihmistä tuli kuvauttamaan itsensä. Vähän outoa päätyä vieraiden ihmisten albumiin jonain eksoottisena nähtävyytenä! ;) Käytiin vielä viereisessä ostoskeskuksessa pikaisesti pyörimässä ja mukaan lähti kolme t-paitaa (yhteensä n. 11€). Tämän jälkeen käytiin syömässä Riverine ravintolassa, joka oli kauniilla paikalla joen rannalla. Illalla mentiin vielä käymään perinteisillä Jonker Walkin iltamarkkinoilla, jotka pidetään ainoastaan viikonloppuisin. Myynnissä oli vähän kaikkea, lähinnä krääsää ja ruokaa. Myös kadun varrella olevat liikkeet olivat auki.

Maritime Museum.

Hollantilaisaluetta.

Melakan suurin ostoskeskus ja näköalaa tornista. Mäkkäreitä oli muuten joka nurkassa.

Riverine ravintola.

Jonker Walk.

Lauantaina lähdettiin heti aamusta kävellen katsomaan Bukit Cinaa, suurinta kiinalaista hautausmaata Kiinan ulkopuolella. Matkaa sinne ei ollut paljon, mutta jalankulkijoita ei paljon ole huomioitu Malesian liikenteessä, joten aikaa kului ihan tarpeeksi. Autot ajavat aika kovaa ja vaihtelevat kaistoja miten sattuu. Pahimpia ovat mopot/skootterit/moottoripyörät, jotka puikkelehtivat autojen seassa ja kaahaavat vielä kovempaa vauhtia. Liikennevaloja ei juurikaan ole eikä tietenkään suojateitä tai kävelyteitä. Tien ylittäminen oli joskus aika hermoja raastavaa puuhaa! :)

Bukit Cina.

Kävimme vielä katsomassa muutaman temppelin ja pari muuta nähtävyyttä. Käytiin syömässä perinteistä nonya-ruokaa. Illalla otettiin taksi Portuguese Settlementiin, jossa käytiin syömässä mukavassa ravintolassa. Tilattiin Aino-Kaisan kanssa kokonainen kala ja valkosipulimarinoituja kasviksia, oli hyvää! Taksi oli ehkä pimeä, ainakaan mittaria emme nähneet. Kuski oli todella mukava ja kertoi kaikenlaista kaupungista ja lisäksi varoitteli varkaista. Kuski tosin väitti, että emme saa taksia sieltä takaisin Chinatowniin ja sanoi, että hän voi tulla hakemaan. Eiköhän sieltä olisi taksin saanut, mutta sovittiin kuitenkin aika, jolloin kuski tuli hakemaan meidät. Seuraavalla kerralla pitää kyllä ottaa enemmän selvää oikeista takseista.

Portuguese Settlement.

Sunnuntaina käytiin vielä Cheng Hoon tempelissä ja Baba & Nonya heritage museossa. Kaikenkaikkiaan mukava kaupunki, ja pari päivää riitti mielestäni hyvin kaiken näkemiseen. Siisteystaso jopa ylitti odotukset. Eikä tarvinnut edes käyttää ”reikä lattiassa –vessaa”. ;) Perään huutelevat ja auton torvea soittavat miehet oli kyllä ärsyttäviä. Joissain pienemmissä liikkeissäkin miesmyyjät huutelivat ja tuijottivat. Eipähän menty niihin liikkeisiin sisään.  

Cheng Hoon temppeli.

Nätti penkki! :)